Osallisuuden edistämiseksi on paljon tehtävää

 

Julkisuudessa puhutaan paljon osallisuudesta ja saavutettavuudesta. Se tarkoittaa itse kenenkin elämässä erilaisia asioita. Ovatko tekstit sopivan kokoisia, että on luettavia? Kuuleeko tilaisuudessa äänen riittävällä voimakkuudella vai sotkeeko taustamelu puheen? Pääseekö kävelemään apuvälineen tai pyörätuolin kanssa haluamaansa liikkeeseen tai tapahtumaan? Monille itsestään selvistä asioita kuulee silloin tällöin outoja kommentteja. Eikö ääneni kuulu ilman mikkiä tai eihän tätä tarvitse esittää, kun se on nähtävillä netissä. Monet asiat kuten yleisötapahtumat, kuntien tiedottaminen, ravintoloiden ruokalistat ja niin edelleen ovat nähtävillä netissä, mutta jos sinulla ei ole mahdollisuutta nettiä käyttää, miten tieto saavuttaa sinut yhdenvertaisesti? Joka paikassa pyydetään avaamaan sovelluksia toisten perään ja käyttämään niitä etuja saadakseen. Kun et omista älykännykkää, olet automaattisesti ulkopuolella.

Tiedotteita julkaistaan usein verkon välityksellä. Se on kustannustehokasta ja nopeaa. Miten maamme digitalisaatiosta osattomaksi jääneet ihmiset saavat vastaavat tiedot, jos niitä ei enää paperimediaan tuoteta? Paperimediakaan ei tavoita kaikkia. Ilmoitustauluja ei juuri käytetä. Saavutettavuudessa on tekemistä useissa eri paikoissa. Tarvitsemme kaikille saavutettavat ja yhdenvertaiset palvelut. Suunnitteluvaiheessa on otettava huomioon esteettömyys niin kaduilla, teillä, rakennuksissa kuin koko infrassa. Tämä vaatii sekä taloudellista panostamista, osaamista ja koulutusta tekijöille. Rakennuksien elinkaari tulee osata huomoida niin että tarvittaessa apuvälineilläkin on mahdolista liikkua. Osallisuuden eteen on tehtävä työtä laaja-alaisesti. Olen siihen valmis.

Maija Silvennoinen

Eduskuntavaaliehdokas KD
Savo-Karjalan vaalipiiri

Kalenterini ei toimi

Tällä nykyisellä nettisivullani ei toimi kalenteri. 

Seuraa minua muilla kanavilla, joista näet missä olen ja milloin 

https://www.facebook.com/maijanmatkassa/ 

https://www.instagram.com/maijasilvennoinenkd/ 

https://www.youtube.com/@maijasilvennoinenkd/

Nähdään :)

 

Pientuloisten ahdinkoon pysyviä ratkaisuja

 

Kriisi toisensa perään on seurannut viime vuosina arkeamme. Korona, Ukrainan sota, energiakriisi, inflaation nouseminen ovat aiheuttaneet sen, ettei raha riitä matalapalkka-aloilla työskentelevilläkään enää kulujen kattamiseen. Saatikka jos kyse on pieneläkeläisestä, sairaspäivärahalla tai työttömyyskorvauksella olevasta. Kaupat haluavat vähentää hävikkiään ja myyvät yhä useammin tuotteita alennettuun hintaan. Ruokajakoon jää yhä vähemmän mitä jakaa. Ihmisten hädän määrä ei vastaavasti ole vähentynyt vaan päinvastoin. Tuen tarvitsijoita on paljon. Hallitus antoi lapsiperheille joulurahaksi tuplalapsilisän. Se tuli varmasti suurimmalle osalle tarpeeseen. Hetken helpotus ei pitkään hyödytä. Eläkeläiset ovat saaneet eläkkeeseensä korotuksen, joka käytännössä leikataan heiltä pois verotuksella. Käteen jäävä osuus ei juuri ole noussut. Kelan sivujen mukaan yksinasuvan eläkkeen saajan kokonaiseläke on kansaneläke ja takuueläke yhteenlaskettuna 922 euroa. Yli tuhannen euron tuloista, eläkkeen saaja alkaa maksamaan veroja. Verojen suuruus on Verohallinnon mukaan esimerkiksi 16 000 euroa vuodessa tienaavalla palkansaajalla palkasta 2 %, kun eläkeläinen maksaa samansuuruisesta tulosta 7,5 % veroa. Eläkkeensaajien verotusta on järkeistettävä palkansaajien tasolle. Pieneläkkeistä on kohtuutonta maksaa korkeampaa veroa kuin samansuuruisesta palkasta. Tarvitsemme kestäviä ratkaisuja ja kunnollisen sosiaaliturvauudistuksen.

Tilastot otettu verohallinnon ja Kelan sivuilta. 

Maija Silvennoinen

Eduskuntavaaliehdokas KD

 

Inhimillisyyys palveluverkko suunnitteluun

Hyvinvointialueen valtuusto hyväksyi taannoin uuden strategiansa. Strategian toimeenpanemiseksi maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelujen palveluverkko otetaan uuteen käsittelyyn. Valtuutettujen oletetaan pohtivan palveluverkkoa koko hyvinvointialueen näkökulmasta, ei enää vain oman kotikunnan ja asuinpaikan. Jokaisen tulee miettiä, mikä on lähipalvelu.

Kun pohdimme esimerkiksi ikäihmisten palveluasumisen paikkoja, on hyvä miettiä, kuinka pitkän matkan päästä läheisen oletetaan pääsevän omaistaan tapaamaan ja millä hän matkan kulkee. Onnistuuko julkisilla kulkuvälineillä matkustaminen, onko omaisella varaa matkustaa taksilla vai onko hän itse esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisia liikkumisen tukea käyttävä? Matkojen pidetessä ja kustannusten noustessa omaisen matka voi jäädä kokonaan tekemättä. Välilliset vaikutukset sekä inhimillisesti ja taloudellisesti ovat suuret. Maakunnassamme asuu paljon muutenkin yksinäisiä ihmisiä. Sosiaalisten kontaktien puute heikentää toimintakykyä edelleen.

Palveluverkkoa pohtiessa on myös mietittävä, kuinka paljon asukkaiden ympäri maakuntaa palveluiden perässä ajaminen kelataksilla maksaa hyvinvointialueelle. Liikkuvien palvelujen kehittämistä ei saa keskeyttää vaan päinvastoin lisätä. Kiinteistöjen ylläpito on kallista, eikä kustannukset vähene energian hinnan noustessa. Kyse on samoista rahoista, joilla palvelut tuotetaan. Ihmiset tarvitsevat sekä ihmistä, joka kuuntelee ja kohtaa että palvelua. Reuna-alueita ei saa unohtaa palveluverkko keskustelussa. Huomioon on otettava kaikki  välilliset kustannukset eikä pelkästään kyseiseen palveluun liittyvät. Jokainen maakunnan asukas on ihan yhtä arvokas.