Vain kymmenen minuutin tähdenkö?

 

Kirjoitin Karjalaisen mielipidepalstalle alkuviikosta seuraavan tekstin.

 

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatus aiheutti keskustelua viime syksynä Joensuussa. Opetushallitus tarkensi ohjeistustaan, eikä positiivisen uskonnon harjoittamisen vapautta kielletty.
Liperissä perhepäivähoitajille tuli viesti, että 16 vuotta jatkunut perinne käydä seurakunnan avoimessa perhekerhossa viikoittain rajataan kertaan kuukaudessa. Vanhemmat kirjoittivat vetoomuksen, jossa he toteavat kerhon olleen vasun tavoitteiden mukainen ja lapset ovat odottaneet kerhoa innolla. Kerhossa on käynyt vuosien varrella useita satoja lapsia, tällä hetkellä noin kolmisenkymmentä.

Otin asian esille lautakunnassa, enkä huomannut vastalauseita. Olen itsekin sitä mieltä, että aito vapaus valintaan joko osallistua tai olla osallistumatta on oltava vanhemmilla. Nyt vapautta halutaan tarkoituksella rajoittaa. Mikäli lapsi on hoidossa keskimäärin yhdeksän tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa (olettaen vanhemman työajaksi 8 tuntia), on kerhon pituus siitä 2 tuntia yhtenä päivänä. Katsomuskasvatukseen kuuluvan uskontokasvatuksen osuus ehkä noin 10 minuuttia koko kerhosta on näin ollen suorastaan naurettavan pieni. Mielestäni kerhossa käyminen ei sodi millään tavalla varhaiskasvatuksen periaatteita vastaan, päinvastoin.  Se ei myöskään poista perhepäivähoitajien vastuuta vasun muiden osien toteuttamisesta. Se on mahdollista niiden 43 tunnin aikana, jolloin he ovat yksin vastuussa hoidossa olevista lapsista. Tasapäistäminen, arvoneutraalisuus ja uskonnon piilottaminen kristillisen yhteiskuntamme joka portaasta, on alkanut sellaisella vauhdilla, että jo hirvittää. En halua siihen kelkkaan, vaan toimin mieluummin jarruna ja tässä asiassa lasten puolella, jotka haluavat kerhossa käydä.

Maija Silvennoinen, Kd
Kunnanvaltuutettu, Hyvinvointilautakunnan jäsen, Liperi